Tänään kotosalla on ollut aika seisahtunut meno kun ollaan kämppiksen kanssa oltu molemmat pitkän viikonlopun verran ulkosalla ja kaiken maailman juoksuissa. Kämppiksellä oli kavereita ranskasta käymässä ja ollut jotenkin semmonen karnevaalitunnelma päällä! Raha morkkiksissa pastaa ja pestoo sit alkuviikko, ja totaalisen sen arvoista, sillä ollut ihan huikeen hauskaa! Tähän viikkoon on kuulunut niin raju määrä sosialisointia ja uusia ihmisiä, että tekis mieli ottaa aikalisä ja fiilistellä himassa pari päivää vain ittensä seurana. Mieliteko ei johda toteutukseen, sillä venailen justiinsa että mun itävaltalainen frendi saapuisi göteborgiin! Emännöintiä tiedossa siis seuraaville päiville, ja ehkä sit viikonloppuna pääsee hengähtää...!
Huomenna tulee kolme viikkoa täyteen täällä. Tuntuu paljon pidemmältä ajalta, kun niin kova kuhina jatkuvasti ja solminut uusia ihmissuhteita tiukalla tahdilla. Helsingissä oon tottunut laajaan kaveripiiriin ja yhtäkkiä onkin ihan yksin, siis sen hetken. Ekana päivänä kun tulin tänne, muistan kun mä soitin mamalle täältä että jeee mä sain ekan kaverin! 26-vuotiaana sitä tuntui kuin olisi ihan opettelemassa kaiken uudelleen. Oon ollut onnekas ja saanut ympärilleni aivan mahtavia persoonia, ja tavannut mielettömän kiinnostavia ihmisiä. Eli mun pahin pelko siitä että jäisin ihan yksin ja erakoituisin taitaa olla sivuuttunut jo virallisesti.
Mä kävelin himaan tossa yksi päivä ja tuntui että koko kaupunki oli keltaisen valon värittämä. Mä mietin että tältä näyttäisi Instagram olisi totta. Kaiken lisäksi kodin viereiseltä sillalta avautui epätodellisen kaunis maisema, kun taivaalle piirtyi niin vahvan värinen sateenkaari etten ole koskaan eläessäni nähnyt moista. Pysähdyin sillalle ja mietin etten haluaisi ollaan missään muualla, kuin missä nyt olen, tässä ajassa ja paikassa.
Myöhemmin yöllä kurkistin parvekkeelta ja näin tähdenlennon. Tarkemmin tutkisteltuani luonnon kaunista ihmettä huomasinkin että se olikin lentokone. Ei liikaa hyvää yhdelle päivälle.
Puss & Kram,
Paula
Huomenna tulee kolme viikkoa täyteen täällä. Tuntuu paljon pidemmältä ajalta, kun niin kova kuhina jatkuvasti ja solminut uusia ihmissuhteita tiukalla tahdilla. Helsingissä oon tottunut laajaan kaveripiiriin ja yhtäkkiä onkin ihan yksin, siis sen hetken. Ekana päivänä kun tulin tänne, muistan kun mä soitin mamalle täältä että jeee mä sain ekan kaverin! 26-vuotiaana sitä tuntui kuin olisi ihan opettelemassa kaiken uudelleen. Oon ollut onnekas ja saanut ympärilleni aivan mahtavia persoonia, ja tavannut mielettömän kiinnostavia ihmisiä. Eli mun pahin pelko siitä että jäisin ihan yksin ja erakoituisin taitaa olla sivuuttunut jo virallisesti.
Mä kävelin himaan tossa yksi päivä ja tuntui että koko kaupunki oli keltaisen valon värittämä. Mä mietin että tältä näyttäisi Instagram olisi totta. Kaiken lisäksi kodin viereiseltä sillalta avautui epätodellisen kaunis maisema, kun taivaalle piirtyi niin vahvan värinen sateenkaari etten ole koskaan eläessäni nähnyt moista. Pysähdyin sillalle ja mietin etten haluaisi ollaan missään muualla, kuin missä nyt olen, tässä ajassa ja paikassa.
Myöhemmin yöllä kurkistin parvekkeelta ja näin tähdenlennon. Tarkemmin tutkisteltuani luonnon kaunista ihmettä huomasinkin että se olikin lentokone. Ei liikaa hyvää yhdelle päivälle.
Puss & Kram,
Paula
Moi moi moi..
VastaaPoistaKiva kuulla että olet saanut uusia tuttavuuksia.
Ja myös että talousasiat käyvät välillä mielessä.
Vanha motto"raha tuuleen ja hymy..." ei just nyt
pelitä siellä sulla.
Hejdå,,
Dädi