2kk.

Tuntuu jo pieneltä ikuisuudelta täällä! Olen ollut aikaisemminkin poissa pidempi aikoja, lähinnä

Itä-afrikassa, mutta jotenkin täällä olo on tuntunut kymmenkertaisena. Mua kutkuttaa ajatus siitä että kaikki on vasta alussa. Mikä on aika siistiä on se, että nyt voi sanoa suosikki juttuja! Esimerkiksi musta on ihanaa käydä mun ruokakaupassa Willyssä (halvahko), lempi kahvilassa Soulstoressa ja pubirundailla Andra Långin kulmilla. Ruokapaikoista en kauheesti tiedä koska oon niin kova kokkailemaan itse tai seurassa! Löytyy lempi kulmat iltalenkeille ja parhaat lukunurkat yliopistolla. Vähän sama kun menee uuteen työpaikkaan, ja tuntee alussa itsensä kömpelöksi ja hidaskulkuiseksi, kunnes se päivä koittaa kun teet asioita ihan ilman ajattelematta sen kummemmin. Se päivä on lähellä. 

Iltakävelymaisema.

Pari sanaa budjetista. Siihen on ollut tosi kova totuttelu, aikaisemmin ollut jokseenkin kohtuullinen korvaus päivätyöstä suomessa ja nyt opintotuella ja lainalla ihmettely. Mulla lähinnä rahaa menee juurikin ruokaan ja viikonloppujuoksuihin, mutta silti ei siinä kauheesti jää muuhun. Irtisanomisrahoista on vielä jäljellä jos tiukka paikka tulee. Siinä tonnin tietämillä mennään, joka tarkoittaa sitä että melko toimeentulotuki-budjetti kuukausitasolla. Mulla ei ole aikaisemmin varsinaisesti ollut tällaista tilannetta sillä oon kovasti tykännyt tehdä duuneja koulun ohella, nyt en vielä ainakaan aktiivisesti etsi hommia. Pitää ensin integroitua. Joskin musta tuntuu että olisi jo hyvä alkaa etsimään keikkahommia ajatellen kevättä ja... no katsotaan sitä kesää sit lähemmin, että miltä tuntuu. 

mun partsin syksynäkymä!

Ensi perjantaina pääsee vaihtamaan maisemaa, kun meen moikkaamaan hyvää frendiä Osloon,  ilmeisesti ne maksaa ihan kiitettävästi sairaanhoitajille Norjassa! Kaveri on tanskalainen, johon oon tutustunut joskus aikoinaan Kampalalaisen klubin ulkopuolella vuonna 2009. Aika mieletöntä että meijän ystävyys on vaan syventynyt vuosien varrella, aika kohtalokas illanvietto tavallaan kun lähtee ihan kunnolla fiilistelemään! 

En ole ennen ollut Oslossa joten aika kiva nähdä mikä meininki ja meisseli siellä! Laittakaa low-budget vinkkejä jos tulee mieleen. Annan itselleni luvan ostaa yhden kivan asian sieltä jos löydän, mutta ei enempää! 

Mun iltasuosikki maratoni puheluille on ehdottomasti satama-alue.

styrsö! love it!

Mun kodin viereinen kanava.

Huomenna taas saaristoon opiskelemaan! Ihan kaikista kivoimpia koulupäiviä ne. Mä herkistyn lautalla aina pikkusen. Unelmoin että jos joskus harmaahapsisena olisi pikku tönö jossain meren kupeessa, ja kasvattelisin yrttejä ja muuta multaista pihamaalla. Ja iltaisin soutaisin sherrylle naapurille! 

Tällaisia mä oon miettinyt tällä viikolla. Ootte mielessä ja kiitos lukemisesta! <3 Tossa jokunen kuva kanssa mun tutuista paikoista. Mä en tajuu miten ne menee ihan hassusti tolle sivulle kun katoin esikatselussa,

mutta tekninen tuki ei ole kotona joten näillä mennään! Enjoy.

Puss & Kram,

Paula

Tekotukka.

Normaalista poiketen päivitys näin maanantai iltana!

 Viime viikko oli ihan mieletön, meillä oli koulun kanssa luokkaretki Tukholmaan, jossa käytiin visiiteillä erilaisiin sosiaalipalveluihin. Vinhaa vaihtelua!

 Suurimman vaikutuksen teki Ruotsin Punaisen ristin vierailu, jossa kerrottiin raadollisesti mutta innostavasti mitä työskentely kriisi- ja sota-alueilla on. Olisin heti voinut pakata kassit lähteä matkaan! No en ehkä nyt ihan heti, mutta laittoi miettimään voisiko moinen vaihtoehto olla harkittavissa omalla kohdalla jossain kohtaa tulevaa. En vielä olisi ammatillisesti niin vahva, että kykenisin todistamaan kidutuksia ja kuolemia kentällä, mistä punaisella ristillä kerrottiin. Hienoa työtä, laittoi aika nöyräksi kun kuunteli kokemuksia tekijöiden suusta. Mietin, että jo jos nyt sosiaalityössä antaa itsestään aika paljonkin, niin se jollain tasolla saattaisi syödä omaa henkistä kapitaalia katastrofialueilla...  Kiehtovaa. Olisi aivan mahtavaa päästä harjoitteluun moiseen paikkaan, niin näkisi miten niin massiivinen organisaatio toimii maailmalla.

Koko reissu oli kovinkin onnistunut joka kantilta! Saavuin kotiin perjantai iltana, ja lauantaina oli sellainen katukilpailu jota olen ollut mukana järkkäämässä, aivan mieletön kokemus! Olin yhdellä rastilla  esiintymässä satumaisena tarinankertojana, yleisönä oli noin päälle parisataa innokasta kilpailijaa. Mietin etten olisi lähtenyt moiseen suomessa, teinimäisesti olisin varmaan ajatellut leimautuvani larppaajaksi. Vaikka eihän siinäkään mitään vikaa varmasti olisi, antaa kaikkien kukkien kukkia ja silleen! Mulla oli pitkät punaiset hiukset josta tuli erityisen femme fatale olo. Aika kiva roolileikki, ja kun kisat oli ohi, lähdettiin pitkän kaavan mukaan juhlistamaan kovan rutistuksen päättymistä göteborgin yöhön, tekotukka päässä tottakai!

Mä kävin ekaa kertaa meidän talonyhtiön saunassa tänään. Sitä ei kuulemman käytä kukaan, joten sinne voi mennä ihan mielensä mukaan. Suomalainen kiuaskin! Ihan multihieno hetki, kun hiljaista ja lämmintä, pyykit pestynä ja rauhallinen toipuminen edellisen viikon sosiaalisesta ähkystä.

Ja pelon häivähdyksen oloisena sekä saunan herkistämänä mun mielen valtasi kysymys siitä, että mitäs jos mä en olisikaan ikinä tullut tänne Ruotsiin, koska musta tuntuu niin hyvältä nyt.

Puss & Kram,

Paula