Perillä.

Syykuun ensimmäinen päivä. Musta tuntuu että koko viikko on on ollut ensimmäisiä päiviä jossain; ekat kahvit eli fikat, ekat koulut, lounaat, pankkitilit, ostokset ja sosiaaliturvatunnukset. Ekat kaverit. Nyt makoilen himassa ja odottelen että aika kuluisi ja näkisin uuden koulufrendin kaupungilla, on tuntunut että on jotenkin ollut enemmän aikaa kuin vuosiin.


Mä mieltin et blogi olisi kiva, ainakin aikaisemmin musta on ollut siisti purkaa fiiliksiä ja kootusti kertoa kuulumisia matkalta. Tällä kertaa en oo matkalla, vaan muuttanut ekaa kertaa Suomesta pois, joka ollut aika iso prosessi mulle. Kai sitä ajatteli itsensä harhaisesti vähän enemmän kosmopoliitiksi kuin mitä totuus on. Noi vikat kuukaudet Suomessa oli aikamoista via dolorosaa ajatellen kaikkia hyvästejä, pakkauksia ja kamojen kierrättämistä, myymistä ja muutoin vain luovimista eron kaikesta materiasta ja muista taakoista. Puhdistavaa vaikkakin psyykkisesti suht kuluttavaa. Nyt voi jo hengähtää.


Haga on mun uusi kotipesä, yhdessä ranskalaisen miehen ja ruotsinsuomalaisen vuokraemännän kanssa. Nopeasti tutustunut molempiin osapuoliin ja oikeestaan kotielämä ollut tosi mieluisaa ja aika hauskaakin. Siivonnut ja järkkäillyt täällä kuin hullu, joka ei oikeestaan oo tyypillisintä mua, mutta uusi maa uudet meisingit. Tän tyyppisessä elämänmuutoksessa kiehtoo se, että voi kunnolla aloittaa alusta ja ehkä alkaa etsii itsestään kans uusia puolia.


Mun ehkä tarpeellisin kapistus täällä on puhelin ja varsinkin navigaattori! Olisin ihan hukassa ilman, mahtava vempele! Paitsi eilen oli ainoo takapakki kun se karttaohjelma ohjas mut kotimatkalla kävelemään kallionreunalle, ei ollut tietä näkyvissä vaikka nuoli osoitti vakaasti eteenpäin. En ottanut sitä kuitenkaan viestinä yläkerrasta, vaan huolimatta siitä että olin kuumissani ja shoppailureissun uuvuttama etsin kiertotien kotiin. Voitto!


Tää kaupunki on massiivinen, tai ainakin näin rookien näkökulmasta. Tuntee ittensä välillä ihan lapseksi muutoinkin, kun ruotsinkielentaito umpiruosteessa ja asiat etenee eri tyylillä ja tavoilla mihin oon tottunut. Onneks mul ei oo kynnystä kysyä ja ihmetellä, ja tähän asti saanut kaikki jutut sönkättyy ruotsiksi mitä nyt on tarvinnut.


Nyt uudet ihanat kumisaappaat jalkaan,valkopunapilkullinen sateenvarjo suojaksi ja kohti Järntorgia. Huomenna alkaa luennot, joten jos alan roikkumaan facebookissa kouluaikana, saa käskeä keskittymään oleelliseen!


Puss & kram Göteborgista,



Paula