Isänpäivä.

Tuntuu vähän kun juoksisi maaliin, siltä musta tuntuu nyt kun kuherruskuukausi Göteborgiin on loppunut ja alkaa arki. Mä huomasin sen tässä pari viikkoa sitten kun tulin Oslosta götikseen illalla, istuin ratikassa, ja tuntui siltä että tulla himaan taas. Himaan. Aika mainio tunne ja samalla jotenkin niin haikeaa kun jännitys ja ylitsepursuava alkuinnostus haihtuu ja asiat rutinoituu. Löytää myös ärsytystä aiheuttavia asioita ympäristöstään ja välillä ikävöidä Suomea. Ei pelkkää hattaraa ja suklaata vaikka olen yhä siellä missä eniten tahdon olla. Tuntuu että keho ja mieli saa vihdoin levätä.

Tässä on viime viikkojen kuluessa tapahtunut taas tosi paljon, oli ekat kokeet koulussa ja uusi kurssi alkoi. Nyt vuorossa on Human Rights-kurssi,  aihealue johon siis koko opinnot painottuvatkin. 

Tuntuu kivalta kun meillä on tunnit nyt journalistien ja global studielaisten kanssa samassa talossa Linneplatsenilla, rakennus on huomattavasti nätimpi kuin meidän betonimökäle Hagassa! Laitan kuvan ensikerralla mikäli onnistun nappasemaan ennen tunteja. 

Ja tässä kurssissa luennot alkaa lähes aina 14.00 joka on haastavaa mulle koska tulee nukuttua tosi pitkään ja fiilisteltyä kotona aamuisin ihan liian kauan. Harkitsen, jo useatta kuukautta nyt, että menisin yliopiston salille jumppailemaan. Nyt pitäisi ottaa hyvinkin huolella harkittu suunnitelma toteutukseen! Saa tukea ja vähän ahdistellakin asiaan liittyen.

Tänään on isänpäivä. Oli aika vahdikas ilta ja aamulla lähetin viestin isille, että ei säikähdä, puhelinsoitto tulee iltapäivällä ja en ole unohtanut juhlapäivää. Ensin unta. Oltiin tanssimassa koko yö underground laivabileissä ja lepo tuli tarpeeseen! Mieletön meno ollut ja huominen koulupäivä tuntuu raskaalta ajatukselta. Mun kaveri on käymässä Suomesta, ollut aivan sairaan hauskaa yhdessä, melkein jo nyt vähän ikävä vaikka lähtee vasta huomenna. Konkretisoituu, ettei puhelimessa ja chäteissä lätisy ikinä korvaa sitä kun ollaan fyysisesti samassa tilassa. Aika itsestään selvää, mutta joskus karkaa mielestä, jopa ihan Suomessakin.

Isille vielä kerran isänpäivä toivotukset  näin virtuaalisesti myös! Ne oli syönyt äidin ja veljen kanssa makoisan päivällisen tänään Louhelassa. Olisi ollut niin unelma olla mukana, mutta iskä sanoi että otetaan sitten tämäkin aika takaisin kun tuun jouluna Suomeen käymään. Paras isi ikinä.

Puss och kram,

Paula